Suuri puinen taidemaalarin telinjalusta, jossa runsas kaiverrettu rokokookruunu (4294)

Mitat:
KOKOONPANOTUOTE:
Korkeus: 191.5 cm

Korkeus: 191,5 cm

KOKOONPANOTUOTE:

Korkeus: 191.5 cm

Suurikokoinen puinen taidemaalarin teltta upeasti veistetyllä rokokokruunulla

Tämä vaikuttava, lähes kaksimetrinen lattiateline (engl. carved easel) on toteutettu vahvasti uusrokokoo-henkisesti – tyyliin, joka Euroopassa heräsi henkiin 1800-luvun jälkipuoliskolla osoituksena Ludvig XV:n ajan grace-tyylille. Kruunu ja alaosa kaarevine liitosnauhoineen ovat runsaita kaiverrustöitä: ajouroidut kierteet, rocaille-simpukat, aaltoilevat akantuslehdet ja tyylille ominaiset epäsymmetriset virtaukset. Materiaali – massiivinen, tiheä lehtipuu (todennäköisesti tammi tai pähkinäpuu) lämpimällä, luonnollisella sävyllä ja selkeällä syykuviolla. Kolmijalkainen rakenne säädettävällä keskipilarilla ja sivutapeilla mahdollistaa erikokoisten maalausten, peilien, kehystettyjen levyjen tai koristeellisten paneelien turvallisen esillepanon.

Valmistusajanjakso

Tyylin ja toteutuksen perusteella uusrokokoo/historismin hengen mukainen taidemaalarin teltta; ajoitus tarkistettavissa paikan päällä. Tietojen järjestysnumero (4294) ei ole ajoitusmerkintä.

Käyttötarkoitus

Edustava lattiateline maalaukselle tai peilille olohuoneessa, galleriassa, salongissa, liikkeessä tai eteisessä. Soveltuu erinomaisesti myös taiteelliseksi kyltiksi tapahtumiin.

Kunto

Vakaa, yhtenäinen; kaiverrukset teräviä ja hyvin säilyneitä. Luonnollinen ajan patina ja yksittäiset käytön jäljet vastaavat esineen ikää. Esineen kunto näkyy kokonaan valokuvista.

Aikakauden hetki

Belle Époque (Kaunis aika) -hetki: Edvard Munch veti viimeisen valojuovan työpajan yläikkunasta ja astui askeleen taaksepäin. Aamuviileys leijui vielä tilassa, kun hän asetti uuden kankaan korkealle, ajouroidulle kolmijalalle – puu tuntui lämpimältä sormien alla, kierteet ja simpukat kuin hengittivät varjossa. Terpenttiinin ja kostean tammen tuoksu sekoittui; jostain kadulta kuului vaunujen ääniä. Hän katsoi pitkään, kuinka valo vieri kaiverrettujen kaarien yli, ja ymmärsi, että tämä muoto – hidas, varma – pitäisi maalausta niin, että se katsoisi maailmaa, eikä maailma sitä.