Valurautainen hiilikauha, maskaronikoristeella, Brysselin valimo, Neo-renessanssi (4115)

Mitat:
Korkeus: 33 cm
Pituus: 56 cm
Leveys: 38 cm

Valurautainen hiilitanko naamiolla — uusrenessanssi, Brysselin valimo

Tämä painava valurautainen hiili- ja tuhkakuuppa (cast iron coalbox) on ilmeikäs uusrenessanssin hengessä valmistettu teos, jossa 1800-luvun valimomestarit yhdistivät käytännöllisen takan esineen ja rikkaan, lähes arkkitehtonisen koristelun. Tumman patinoitu metalli pitää syvällä kohokuvion — groteskin kasvon, simpukan ja akantin kierteet —, ja esine palvelee samanaikaisesti sekä tulta että silmää.
Mitat: pituus 56 cm · korkeus 33 cm · leveys 38 cm.

Valmistusajanjakso
1800-luku, Belgia.

Valmistaja / allekirjoitus / leima
Esine kantaa valmistajan merkin kaupungin nimellä Bruxelles (Bryssel); valimon koko nimi nauhalla ei ole luotettavasti luettavissa.

Konstruktio ja koristelu
Saranoidun takalevyn kruunaa ilmeikäs naamio — parrakas, groteski satiirin naama, jonka lehvästömäinen harja kasvaa akantin kierteistä. Sen alla kiemurtelee nauha valetuilla kirjoituksilla ja valmistajan merkillä, ja keskellä on simpukka- ja voluutikuvio. Tangon etuosaa ja reunaa koristavat godronit — uurrettu, helminauhamainen reunus. Tanko lepää pienillä valetuilla jaloilla. Muoto yhdistää renessanssin raskauden barokin liikkuvuuteen.

Materiaali
Valurauta (fonte de fer) tummalla, ajan patinoimalla pinnalla.

Kunto
Hyvä ikään nähden. Metallissa on luonnollista patinaa, paikoin pintaruostetta ja pieniä kulumia, jotka kertovat esineen aidosta iästä ja pitkästä käytöstä. Kohokuvio on säilyttänyt terävän, syvän piirroksen. Esineen kunto näkyy kokonaan valokuvista.

Käyttötarkoitus
Koristeellinen ja toiminnallinen hiili- tai polttopuutanko takan viereen; sopii yhtä hyvin myös luonteikkaaksi säilytyspaikaksi lehdille, polttopuille tai kokoelman aksentiksi historiallista tunnelmaa huokuvassa sisustuksessa. Jos haluat tarkempaa tietoa valimosta, suosittelemme vertaamaan merkkiä belgialaisten valimoiden tietokantoihin (esim. KIK-IRPA Brysselissä).

Belle Époque -hetki: Kirjailija Joris-Karl Huysmans vieraili eräänä sateisena marraskuisena iltapäivänä Brysselin talossa ja jäi odottamaan isäntää sammuvan takan ääreen. Hänen katseensa osui tummaan metallikasvoon, joka virnisti akanttipensaan kätköistä, ikään kuin tietäisi jonkin muinaisen vitsin kaikista, jotka olivat täällä joskus lämmitelleet. Palvelija lisäsi hiljaa muutaman hiilen, ja hetkeksi liekit herättivät groteskit piirteet eloon — silmät ikään kuin välähtivät. Huysmans, joka rakasti juuri tällaisia asioita — outoja, raskaita, sielukkaita —, ajatteli, että tämä esine eläisi pidempään kuin kaikki illan vieraat. Ikkunan takana soivat kellot; hän hymyili metallikasvoille takaisin, ikään kuin he olisivat salaliittolaisia.