Ruusupuinen kiinalainen kukkapylväs avoimella kaiverruksella (5625)

Ruusupuinen kiinalainen kukkapylväs avoimella kaiverruksella

Tämä elegantti kiinalainen pylväs (chinese pedestal) on hienostunut perinteisen aasialaisen huonekalunvalmistuksen taidonnäyte, jossa tiheä, syvän punaruskea ruusupuu ja mestarillinen avoin kaiverrus yhdistyvät hoikkaan, siroon muotoon. Pylväs on aikoinaan luotu nostamaan ja korostamaan arvokasta esinettä – posliinimaljakkoa, bonsaita tai kiviveistosta – ja jo sen siluetin linja on kuin hiljainen kunnianosoitus sille, mikä sen päällä seisoo.

Mitat: korkeus 61 cm · leveys 30 cm · pinta 23,5 cm.

Valmistusajankohta 1900-luku, perinteiseen kiinalaiseen tyyliin. Tällaiset jalustat (jardinière stand) ovat klassinen kiinalaisen huonekalunvalmistuksen muoto, joka on vuosisatojen ajan muuttunut vähän ja jota arvostetaan korkealle sekä Aasiassa että länsimaisissa keräilijöissä.

Rakenne ja koristelu Pylväs lepää viiden elegantisti kaarevan, uurretun jalan varassa, jotka ylhäältä yhdistyvät lohkottuun, terälehtimäiseen keskiosaan ja päättyvät hammastettuun, aaltoilevaan sokkelirenkaaseen. Jalkojen välit täyttää avoin kaiverrus, jossa on tyyliteltyjä ruyi-kiemuroita ja viiniköynnöskuvioita, jotka on kaiverrettu lävistystekniikalla. Yläpinta on lohkottu, terälehtimäinen, ja siinä on upotettu pyöreä alue maljakon tai astian sijoittamista varten. Alhaalta pylväs lepää pyöristettyjen jalkojen varassa.

Materiaali Ruusupuu (hongmu / tiheä trooppinen kovapuu) luonnollisella, syvällä kiillotuksella, joka korostaa puun tekstuuria.

Kunto Hyvä ikään nähden. Puu on säilyttänyt lämpimän, syvän kiillon kauniilla luonnollisella tekstuurilla. Havaittavissa pieniä ajan jälkiä, jotka ovat tyypillisiä aidolle puuesineelle.

Käyttö Koristeellinen pylväs posliinimaljakolle, kasville, bonsaille, veistokselle tai valaisimelle; yhtä kauniisti se toimii aksenttina salongissa, eteisessä tai seinän vieressä sisustuksessa, jossa on itämainen tai eklektinen tunnelma.

Japanismin aikakauden tilannekuva: Keräilijä Edmond de Goncourt oli palannut Auteuilin kotiinsa uuden hankinnan kanssa – kiinalaisen ruusupuujalustan, jonka hän oli juuri löytänyt eräästä täpötäydestä kauppiaan liikkeestä Seinen varrella. Hän pyyhki pölyt avoimesta kaiverruksesta nenäliinallaan, ja sormet pysähtyivät hetkeksi tuntemaan puun viileän, melkein elävän sileyden. Iltavalo lankesi ikkunasta vinosti, ja lävistetyt kiemurat heittivät seinälle hienon varjokuvion, joka liikkui kuin vesi. Hän asetti jalustalle suosikkisinisvalkoisen maljakkonsa, astui taaksepäin ja huokaisi tyytyväisyydestä – Itä ja Länsi olivat tässä yhdessä nurkassa lopulta ystävystyneet. Huomenna hän kirjoittaisi siitä päiväkirjaansa; tänä iltana riitti vain katselu.