Onyksipöytä kullatulla pronssijalustalla ja naamiokuvioilla (5294)

KOMPLEKTS:
Height: 56.5 cm
Width: 39.5 cm

Onikspöytä kullatulla pronssijalustalla ja naispuolisilla maskaroneilla – rokokoo

Tämä elegantti pyöreä onikspöytä (onyx table) on hienostunut koristeellinen guéridon rokokoo ja historismin hengessä, jossa lämmin, kirjava kivi ja kullattu pronssi yhdistyvät ilmavaan, siroon muotoon. Pöytä on suunniteltu pieneksi ylellisyyskoristeeksi – paikka lampulle, maljakolle tai lasille nojatuolin viereen, joka itsessään vangitsee katseen.

Valmistusajanjakso
Pöytä on valmistettu 1900-luvun puolivälissä historismin tyyliin, jäljitellen 1800-luvun ranskalaista guéridon-perinnettä kullatulla pronssijalustalla ja kivipinnalla.

Rakenne ja koristelu
Pyöreä pinta koostuu kirjavasta onikksista lämpimin kelta-ruskein ja kermanvärisin juovin, jota reunustaa kullatun pronssin aaltoileva, ”pisara”-reunus. Hoikkaa runkoa muodostaa kaksi pronssimaljakkoa, joissa on runsas kukka- ja akantusreliefi, joiden väliin on sijoitettu hiottu onikksinen liitososa. Kolmijalkainen jalusta on koristeltu kolmella naispuolisella maskaronilla – klassisilla naisten kasvoilla, joilla on pitkät hiukset, jotka sulavasti muuttuvat akantuksen kierteiksi ja simpukkamaisiksi palmeteiksi.

Materiaali
Oniksin (kivi) pinta ja rungon osa; jalusta ja pohja – kullattu pronssi (ormolu).

Kunto
Hyvä ikään nähden sopiva kunto. Oniksin luonnollinen kuviointi ja kiillotus ovat säilyneet kauniina. Kullattu pronssi näyttää lämpimän kiillon, paikoin pientä patinaa.

Käyttötarkoitus
Koristeellinen sivupöytä lampulle, maljakolle, kirjalle tai juomalle; sopii yhtä kauniisti olohuoneeseen, makuuhuoneeseen tai nojatuolin viereen historialliseen sisustukseen.

Belle Époque (Kaunis aika) -hetki: Säveltäjä Jules Massenet oli viipynyt eräässä pariisilaisessa salongissa konsertin jälkeen ja istui nyt yksinäisessä tuolissa ikkunan vieressä, kun muut vieraat vielä kokoontuivat pianon ympärille. Pienellä onikspöydällä hänen vieressään oli koskematon samppanjalasi, ja kynttilänvalo liukui kiven juovien yli saaden sen kimaltelemaan kuin jäinen hunajavirta. Hänen sormensa koskettivat leikkisästi yhtä kullatuista naisten kasvoista jalustassa – viileä, sileä, ikuisesti rauhallinen. Hänen päässään soi jo uusi melodia, lempeä ja hieman surullinen, ja hän tiesi sen pysyvän hänen kanssaan aamuun asti. Ikkunan takana Pariisi himmeni vähitellen; hän hymyili ja antoi musiikin kasvaa hiljaisuudessa.