Korkeus: 13,5 cm Leveys: 41,5 cm Valmistusajanjakso Esine ajoittuu 1800-luvun loppuun tai 1900-luvun alkuun, Belle Époque -kaudelle, jolloin eurooppalaisessa taiteessa vallitsi luontoteemojen kukoistus ja kiinnostus metsästys- ja maalaisfaunan estetiikkaan. Materiaali ja tekniikka Massivinen, painava fajanssi tai kivimassa pehmeän taivaansinisellä ja… 250,00 €
You’re now subscribed to price tracking for this product. We’ll notify you if the price drops. 
Erittäin suuri, sininen fajanssikulho linnunmaalauksella ja kullauksella (2632)
Korkeus 13.5 cm Leveys 41.5 cm Väri PähkinänruskeaValkoinenMusta
Kuvaus
Mitat:
Korkeus: 13,5 cm
Leveys: 41,5 cm
Valmistusajanjakso
Esine ajoittuu 1800-luvun loppuun tai 1900-luvun alkuun, Belle Époque -kaudelle, jolloin eurooppalaisessa taiteessa vallitsi luontoteemojen kukoistus ja kiinnostus metsästys- ja maalaisfaunan estetiikkaan. Materiaali ja tekniikka
Massivinen, painava fajanssi tai kivimassa pehmeän taivaansinisellä ja valkoisella lasitteella. Keskuskompositio – kaksi lintua (pääskyjä tai viiriäisiä) ruovikossa – on hienoa käsityötä, jota täydentävät runsaat sivellinvedot ja kultatut yksityiskohdat. Kulhon reunaa koristaa leveä, epätasaisesti levitetty kultaus, joka antaa esineelle antiikkisen ja majesteettisen luonteen. Pohja on lasittamaton, mikä osoittaa materiaalin tiiviyden ja laadun. Käyttötarkoitus ja harvinaisuus
Tämänkokoiset (yli 41 cm leveät) ja painoiset astiat ovat suuri harvinaisuus. Tämä ei ole tavallinen arkikäyttöön tarkoitettu kulho, vaan näyttävä sisustuksen keskipiste (centerpiece), joka sopii suurelle ruokapöydälle, konsolipöydälle tai salonkiin. Sitä voidaan käyttää hedelmäkulhona tai itsenäisenä koriste-esineenä. Kunto
Kulho on erinomaisessa antiikkikunnossa ilman halkeamia tai restaurointijälkiä. Lasitteessa on luonnollista ikääntymisen patinaa, ja reunan kultaus on miellyttävästi patinoitunut, mikä vain vahvistaa esineen aitoutta ja historiallista arvoa. Belle Époque -hetki: Anton Tšehov käveli hitaasti ikkunan luo, jossa iltapäivän valo hioutui Mustanmeren rannikkoa vasten. Puutarhan matalalla pähkinäpuisella pöydällä lepäsi painava, sinertävä astia, johon aamunkoitteessa oli kerätty juuri poimittuja, kasteen täyttämiä hedelmiä. Lasitteen viileä taivaan sävy tuntui sulautuvan huoneeseen virtaavan viileyden kanssa, kun taas kultainen reuna vangitsi viimeiset auringonsäteet. Hän ei koskenut esineeseen, vain katseli, kuinka kahden kimaltelevan siiven muodot pysähtyivät ruovikon keskelle pimeyteen, ikään kuin aika Jaltan kesäasunnossa olisi pysähtynyt ikuisiksi ajoiksi. Tämä odotus ja kodikas tyytyväisyys jäivät huoneeseen, vaikka meri oli jo täysin pimentynyt.
